Pariviikkoisen reissumme pari ekaa päivää olimme mukana alueellisessa kummiseminaarissa. Tässä Anita pitämässä aamunavausta.

Hellen Kampalasta.

Kummiporukka vieraili myös katulapsiprojektin Maisha Poa -keskuksella. Tässä menossa paperipussien valmistus, joiden tuotolla katetaan keskuksen menoja.


Kummiohjelman kautta tuetaan Narokissa toimivaa keskusta, johon vastaanotetaan maasaityttöjä, jotka ovat karanneet kotoaan, koska muuten heidät ympärileikattaisiin. Kuulimme koskettavan todistuksen yhden maasaitytön kertomana; pakomatka yhdessä sisarensa kanssa heidän veljensä avustamana, mahdollisuus opiskeluun ja myöhemmin paluu kotikylään ja sovinto perheen kanssa. Nyt hän intoa puhkuen kertoi unelmastaan, että voisi opiskeltuaan palata auttamaan tyttöjä, jotka edelleen käyvät läpi samaa, kuin hän itse aikoinaan. Eipä ollut kuivaa silmää kuulioiden joukossa ja jälleen yksi elävä todistus siitä, että työ ei ole turhaa!

Lauantaina olin kutsunut koolle eri maista lähettejä sekä kansallisia työtovereitani gendertyön tiimoilta. Aamupäivällä saimme infoa Etiopian luterilaisen kirkon kautta tehtävästä avioliittotyöstä Anna-Kaarinan ja Matin johdolla ja iltapäivällä pohdiskelimme porukalla mitä on menossa eri maissa ja mihin päin työtä pitäisi suunnata, kun Paula alkaa työtä luotsaamaan ensi vuoden alusta. Myös ensinmäinen “muuttokuorma” lähti liikkeelle, kun toin laatikollisen gendermatskua Paulan hoteisiin Nairobiin. Työ jatkuu hyvissä käsissä

Viime viikon vietimme Itäisen Afrikan lähetteinä Kenian Limurussa, Brackenhurstissa. Meillä on kaksi alueellista tapahtumaa vuodessa, jotka kokoavat alueen lähetit koolle; syksyisin koulutustapahtuma Brackenissa ja keväsin lähettipäivät Mombasassa. Tällä kertaa opettajina toimivat alkuviikosta luterilaiset lähettiystävämme Anna-Kaarina ja Matti Etiopiasta, aiheena oli kuinka jaksaa perheenä lähetystyössä. Loppuviikosta pohdimme kumppanuutta Tomin johdolla.

Lähettilasten riemua!

Danskukin sai pullaa

Kuten kuvasta näkyy myös FBI oli paikalla, no ei vaiskaan KK ystävänsä Markon kanssa olivat vakoilumatkalla, ja se maa vuosi mettä ja hunajaa… vai kuinka se olikaan?

Iltaisin, virallisen ohjelman jälkeen jatkoilla… ja kuinkas muuten: jäätelöä!

Mutta ei ne koulutuspäivät ihan pelkkää luennolla istumista ollut, vaan opettelimme tiimitaitoja käytännön tasolla. Huomaa pikkurillin asento!

Yhteispelillä se sujuu!

Tässä ei ole puskapissa, vaan polttopallo.

Kaveri hukassa?

Ohejeiden antaminen ei ole aina helppoa, eikä myöskään ohjeiden noudattaminen

Tämänkertaisia päiviä väritti aikamoinen haikeus, oli aika sanoa tälle rakkaalle porukalle hyvästit. Kun järjellä ajattelee ei ole mitään syytä lähteä täältä pois, mutta kun vain sisimmässään tietää, että nyt on aika nostella purjeita… Turvallista on kuitenkin tietää, että seuraavakin satama on Taivaan Isän tiedossa.
